He was born with a name Jeong Chanyeol Kim. People call him Chanyeol. Friends call him Chane or Chany. He was born in 9.12.1992 and is currently 17 years old. He was born in Daejon, South Korea. Nowadays lives in San Diego. He is in bad guys clique. He goes to 2nd year of Aston. His elective course is excercise. He is gay and currently single.
In his family belongs his dad Jeong, mom Sae-Rin, big sister Hye-Sun, 19, little sister Hyo-Ri, 15, little sister Ji-Hyun, 12, little sister Chae-Min, 8 and little brother Jaeyeon, 4. He also owns a pet ferret Hope.
Luonnostaan nuorukaisella on tummat, oikeastaan mustat hiukset, joita hän ahkerasti on jo parin vuoden ajan vaalentanut ja värjännyt blondiksi. Välillä hiuksissa on jotain pastellia väriä. Silmät väriltään todella tumman ruskeat, melkein mustat nekin. Vasemmassa olkapäässä tatuointi, tarkoituksena nuorukaisella olisi tulevaisuudessa ottaa lisää tatuointeja, ehkä muutama lävistyskin lisää. Lävistyksiä ei ole muuta kuin reiät molemmissa korvissa. Pituutta herralla on 175 cm ja painoa 58 kg. Lihasta pojalta löytyy jonkin verran, kiitos vuosien taistelulajien harrastaminen./p>
Jos joku sattuisi tekemään Chanen simssiin, luultavasti viisi luonteenpiirrettä jotka tuo tekijä hänelle valitsisi olisivat bilehile, kapinallinen, pahansuopa, sitoutumispelkoinen sekä äkkipikainen. Chanyeol on lapsesta asti ollut äänekäs ja hurjapää, perheen lapsista tuo on ollut kaikista menevin ja omalla tavallaan hieman ilkeäkin ja hyvin vahingoniloinen. Sitä mukaa kun Chane kasvoi, tietyt piirteet vain voimistuivat. Eipä siis ollut kovinkaan suuri yllätys että nuorukaisesta muokkaantui pahis. Varmasti iso vaikutus häneen oli myös hänen yläkoulun ystävillään, jotka vain repivät kaksin käsin Chanea siihen huonoon suuntaan. Alkoholi ja tupakka on maistunut jo useamman vuoden, hän sai yläkoulussa täysi-ikäisiä kavereitakin uusien kavereiden myötä joten tupakkaa ja alkoholia oli aina saatavilla ja vaikka aluksi ne maistuivatkin paskalta, piti sitä nyt olla cool kavereiden edessä joten kaikkea tuli vedettyä ja aamulla ehkä hieman kaduttua.
Chanyeol rakastaa bileitä. Missä on bileet, siellä on Chany, ainakin melkein aina. Toisinaan saattaa olla että hän ei ole sattunut kuulemaan bileistä eikä kukaan ole vaivautunut mainitsemaan tai sitten hän on melkeimpä 100% varma että bileet tulevat olemaan hyvin lamet joten hän ei edes vaivaudu paikalle. Kuitenkin melkein jokaisiin bileisiin josta hän vain kuulee, oli kutsua tai ei, hän pyrkii menemään edes vilkaisemaan menoa ja juomaa ilmaisia viinoja, ehkä varastamaan tupakan tai pari ja jos hyvin käy hän löytää myös upean jätkän jota pitää hyvänä yhden yön verran. Toisinaan poika saattaa olla menemättä bileisiin vaikka tietäisi niiden tulevan olemaan upeat ja tällöin hänellä on vain yksi syy kieltäytyä. Hänen täytyy vahtia sisaruksiaan. Vaikka Chany on ilkeä ja vahingoniloinen kusipää, on hänelläkin ihmisiä joita hän rakastaa ja tärkeimmät ihmiset hänen elämässään ovat hänen rakkaat sisarensa. Isosiskon muuttaessa pois Chanyeol jäi lapsikatraasta vanhimmaksi ja hän ottaa työnsä isoveljenä hyvin vakavasti. Oikeastaan blondi rakastaa lasta kuin lasta. Nuorukainen on useinkin ollut puolustamassa siskojaan muilta, hakannut jätkiä jotka ovat satuttaneet hänen siskojaan, pitänyt huolen että noilla on kaikki hyvin. Eniten hän silti katsoo nuorimman perään, se että pikkuveli on nuorin on iso syy miksi Chane katsoo perään ja huolehtii tuosta eniten mutta myös sillä, että Jaeyeon on poika, on paljon tekemistä sen kanssa. Jae on todella suloinen pikku napero ja siskot olisivat mielellään aina pukemassa tuota erilaisiin tyhmiinkin vaatteisiin ja kiikuttamassa rattaisiin ja leikkimässä että tuo olisi heidän vauvansa ja Jaehan ei tykkää menosta yhtään, joten Chane puuttuu usein peliin ennen kuin pikkuveli ehtii alkaa rääkymään. Vanhempien kanssa nuorukainen ei tule niin hyvin juttuun, kaksikko on hyvin pettynyt että heidän pojastaan muokkaantui millainen nyt muokkaantuikaan, mutta kumpikin on jo luovuttanut sen kanssa että koittaisi parantaa poikansa käytöstä, he ovat nähneet että se on turhaa.
Chanyeolle on turha kertoa sääntöjä, sillä niitä hän ei kuuntele koskaan. Ainoana poikkeuksena on hänen harrastuksensa, hänelle kaikki kamppailulajit ovat melkeinpä kuin pyhiä ja niissä sääntöjä rikkojat ovat alhaisista alhaisimpia. Muuten sääntöjä on enemmän kuin ok rikkoa. Vihamiesten saaminen on monelle varmasti paha paikka, moni varmasti miettii mitä on tehnyt väärin että joku on alkanut vihaamaan ja tuskin kovinkaan moni tuntee oloaan hyväksi jos kuulee että joku on alkanut vihaamaan. No, näin ei ole Chanyeolin kanssa, hän vain repeää nauruun jos joku tulee piipittämään vihaavansa häntä tai hän saa kuulla joltakulta että joku vihaa häntä. Mikään ei ole varmaan hauskempaa kuin ajautua tappeluihin, sillä Chanyeol voittaa melkeimpä ne kaikki, hän on vahva ja harrastanut yli 10 vuotta erilaisia kamppailu- ja itsepuolustuslajeja. Joten, mikäs siinä, haasta Chane, hänelle se käy milloin vain, missä vain. Toivottavasti vakuutukset on kunnossa.
Seurustellut nuorukainen ei ole ikinä eikä ole kyllä kiinnostunutkaan. Hän ei ikinä myöntäisi sitä ääneen mutta hän pelkää sitoutumista. Eikä asia päde vain suhteissa, vaan kaikessa muussakin. Ainoa mihin hän on koskaan sitoutunut on oikeastaan hänen harrastuksensa, josta hän ei luopuisi koskaan. Suhteessa hän tuskin osaisi koskaan olla, ainakaan omasta mielestään. Hän rakastaa kyllä yhden yön juttuja ja flirttailua, miehiä on mukava kaataa sänkyyn tai tulla itse kaadetuksi, jokaiselle on kiva flirtata miettimättä mitä jalkojen välissä on tai ei ole, mutta naisten kanssa hän ei koskaan menisi sänkyyn eikä alkaisi seurustelemaan, kuten tuskin alkaisi miestenkään kanssa. Mitä turhia seurustelemaan kun on onnellinen muutenkin, hän ei todellakaan usko että suhde tekisi muuta kuin pilaisi hänen elämänsä. Poika ei useinkaan mieti mitä tekee tai sanoo vaan tekee ja sanoo hetken mielijohteesta. Harvoin hän jää katumaan mitään, mikä on tehty, on tehty eikä sitä voi tehdä uudestaan, turha murehtia menneestä. Chane ei muutenkaan ole kova murehtimaan mistään tai itkemään asioiden perään. Jos menee päin vittua, hän menee salille hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä tai jos oikein suututtaa, hakkaamaan jonkun viattoman tai vähemmän viattoman joka nyt tielle eksyykään.
Chanyeolin elämänasenne on todella rento ja huoleton, hän ei huolehdi turhista. Ongelmat hän ignooraan niin kauan kunnes ne lopulta katoavat, hän harvoin ottaa vastuuta tekosistaan eikä "anteeksi" ja "kiitos" ole sanoja joita hän olisi oppinut sanomaan.
Chanyeol syntyi joulukuun 9. päivä, Daejeonissa, Etelä-Koreassa. Syntyessään pienokaisella oli jo 3 vuotta vanhempi isosisko, Hye-Sun. Tyttö rakasti pikkuveljeään ja auttoikin vanhempiaan huolehtimaan pikkuisesta. Chanen lapsuus oli melko normaali, vanhemmat ja isosisko, pienoinen koti kaupungin hiljaisemmalla seudulla. Chanyeolin ollessa 3-vuotias, syntyi talouteen uusi napero, tyttölapsi joka sai nimekseen Hyo-ri. Elämä jatkui normaalisti, perheen piti muuttaa astetta suurempaan taloon uuden vauvan tultua kotiin. Ollessaan 6-vuotias, Chane aloitti ensimmäistä kertaa harrastaa kamppailulajeja. Muutaman vuoden ajan poika kokeili erilaisia lajeja mutta viimein 9-vuotiaana päätyi lajiin jota harrastaa edelleen, Hapkidoon. Chane oli siis 9-vuotias ja siskoja oli kolme, kaksi pikkusiskoa ja yksi isosisko. Tietysti pitänee myös mainita että uusi tulokas oli tuloillaan, viides muksu perheeseen. Uusi tytär syntyi ja talo alkoi jälleen käydä ahtaaksi eikä uutta meinannut löytyä mistään. Vanhempien tuskaillessa talon kanssa, lähinnä Hye-Sun hoiti nuorempia, tietysti Chanyeol apunaan. Nuorukainen oli aina todella kiintynyt sisaruksiinsa ja mielellään katsoi noiden perään ja piti huolta, oli toisinaan tappeluissakin sisariaan puolustaessa. Perheen ainoana poikalapsena hän tunsi, että hänellä oli paljon vastuuta siskoistaan, hän halusi suojella noita kaikelta, toisinaan hänen mielikuvituksensa oli turhan vilkas asian suhteen ja silloin oli isosisko pitämässä nuorukaisen jalat maassa.
Chanyeol oli aina kuvitellut että heidän elämänsä oli normaalia ja kaikki hyvin, vaikka vanhemmat toisinaan sulkeutuivatkin makkariinsa keskustelemaan tai saattoivat yöllä keskustella keittiössä kun luulivat kaikkien lasten nukkuvan, Chane ajatteli, että se oli vain normaali aikuisten tapa. Tietysti on täysin normaalia keskustella rakkaansa kanssa, mutta toisinaan Chanyeolin isä saattoi lähteä keskellä yötä pois, aamulla äiti kertoi että isän piti lähteä pikaiselle työmatkalle, mutta koskaan kukaan lapsista ei saanut kuulla mitä isä oikein teki työkseen. Jotain salamyhkäistä se oli ja vaikka äiti aina sanoikin Chanen nähneen vain unta, kun poika väitti että oli nähnyt isällä aseen, sisimmässään poika tiesi ettei se ollut unta. Chanyeol oli juuri ehtinyt täyttää 10, kun vanhemmat ilmoittivat äkkinäisesti että heillä tulisi muutto, eikä ihan mihin tahansa, vaan Amerikkaan. Ei siinä kauaa ehditty ihmetellä kun perhe lähti ja muutti Amerikkaan, San Diegoon. Koko perheestä isä oli ainoa joka osasi englannin kieltä, eikä hänkään sujuvasti. Alku oli todella vaikea, talo löydettiin ja sinne muutettiin, vaikka se pieni olikin ja kaikki lapset asuivat samassa huoneessa. Äiti alkoi ottaa kursseja englannin opiskeluun ja lapset vietiin tarhaan ja kouluun. Koulu oli aivan hirveää aluksi, Chane ei ymmärtänyt sanaakaan mitä muut puhuivat. Pikku hiljaa koko perhe alkoi oppia englantia ja heidän isänsä aloitti työt kiinteistövälitysfirmassa, jossa pääsikin nopeasti etenemään, sillä sai todella paljon kauppoja tehtyä kiinalaisten kanssa, Chanen isä kun osasi kiinaa melkeinpä yhtä sujuvasti kuin koreaa. Rahaa alkoi tulla ja perhe pääsi muuttamaan suurempaan taloon, lähemmäs keskustaa ja elämä alkoi sujua. Talouteen syntyi vielä yksi muksu, Chanen ollessa 12 ja tällä kertaa nuorukainen sai kauan haaveilemansa pikkuveljen, enää yhtään siskoa hän ei olisikaan kaivannut, niitä kun oli jo neljä!
Vasta vanhempana Chanyeol on kuullut, että hänen isänsä oli mukana järjestäytyneessä rikollisuudessa, siksi hän toisinaan lähti öisin ja oli pidemmänkin aikaa poissa tai saattoi tulla hakattuna tai verisenä kotiin öisin. Hänen isänsä oli tehnyt virheen, joka olisi maksanut hänen sekä hänen koko perheensä hengen joten pakoon piti lähteä. Chane on edelleen hieman epäileväinen asian suhteen, heidäthän voitaisiin helposti löytää Amerikasta, ellei tuo rikos järjestö sitten päättänyt että heidän elossa olonsa ei haittaisi heitä ollenkaan. Niin tai näin, tähän mennessä perhe on saanut asustella rauhassa. Vasta yläkoulussa nuorukainen alkoi saada kavereita, puhuminen alkoi sujua ja nuori herra ajautui väärään seuraan. Tupakkaa hän alkoi polttaa jo 14-vuoden ikäisenä, tukka piti vaalentaa blondiksi ja silloin yksi hänen uusista ystävistään teki hänelle kielikorun, joka tosin tulehtui hyvinkin nopeasti ja se piti ottaa pois ja sen jälkeen napsia lääkkeitä hyvän aikaa. Chanyeolista tuli todellinen hurjapää, ilkeä ja hän ei turhia sanojaan kaunistellut. Vanhempien kanssa oltiin riidoissa joka päivä, opettajille auottiin päätä ja vanhuksia oli kiva kaadella kaduilla. Ainoat joille Chane ei koskaan ollut ilkeä olivat hänen sisaruksensa ja kaverinsa. Sattui nuorukainen kerran saamaan isänsä vanhan aseenkin käsiinsä, mutta ennen kuin hän ehti tehdä vahinkoa sillä, ehti hänen isänsä saada hänet kiinni. Ei Chane tietysti ketään olisi ampunut, halusi vain kokeilla ampua vaikka puuta tai lintua tai jotain, nähdä miten ase toimii.
Chanyeol aloitti yläkoulun jälkeen opintonsa Astonissa, klikittäytyen pahiksiin hyvinkin nopeasti, saaden uusia tuttavuuksia samaisessa klikissä, osa vanhoista ystävistä siirtyi samaan lukioon mutta osa lopetti opiskelun tai meni muualle opiskelemaan. Nykyään elämä sujuu oikein hyvin, voisi sanoa että Chanyeol nauttii elämästään. Hän harrastaa edelleen Hapkidoa ja toisinaan on avustajana lasten ryhmissä.
