He was born with a name Millian Henry Kenilsworth. He is often called Milo by his friends, thanks to his cousin. He was born in 17.8.1992 and is currently 17 years old. He was born in Miami, FL. Nowadays lives in San Diego. He is in rich kids clique. He goes to 2nd year of Aston. His elective courses are italy and visual arts. He is bi but still in closet and currently single. His cousin is Elliot Anderson
In his family belongs his dad Henry Kenilsworth & mom Elizabeth Kenilsworth.
Ruskeat silmät, ruskea tukka. Hieman pisamia ja luomia kasvoissa ja muualla kehossa. Pituutta 173 ja painoa 65 kiloa, eli normaalisti. Usein hymy koristaa tämän pojanklopin naamaa. Rikkaan perheen poikana vaatteilla on yksinkertaisesti väliä eikä Milon kaapista mitään halpismerkkistä löydä vaikka kuinka etsisi. Vaatteita löytyy laidasta laitaan, värillä ei niin väliä, mutta kyllä poika osaa katsoa mitkä värit sopivat ja sitten taas eivät sovi yhteen. Toisinaan käyttää laseja, ihan vain ulkonäön vuoksi, ei hänellä huono näkö ole.
Millian oli kersana todella siisti ja sieväsuonen ipana, mutta ennen 15 ikävuotta se kuitenkin muuttui. Ei liian radikaalisti kuitenkaan, kyllä hän edelleen vähän varoo sanojaan ja on ujon puoleinen, eikä juokse sinne tänne tai tee kaikkea mihin yllytetään. Mielummin hän loppujen lopuksi ottaa sen nynnyn maineen kuin hyppää katolta ja murtaa koipensa. Positiivinen ja iloinen kaveri. Ei jaksa aina niin murehtia turhia, vaikka vanhemmat on asia erikseen, hän ei aina uskaltaisi tehdä kaikkea kun pelkää mitä vanhemmat siitä sanovat. Poika ei halua menettää välejään noihin, ja koittaa vähän miellyttää noita, vaikka tietää että ei ole enää se täydellinen pikku enkeli, onhan hän sanonut vastaan vanhemmilleen, riidellyt heidän kanssaan, vaatinut enemmän kuin ennen San Diegoon muuttoa. Kaikin puolin tuosta on tullut avoimempi Elliotin käsittelyn jälkeen. Tietysti hän on joka tavalla kohteliaampi nuorukainen kuin Elliot, ei sellainen naistenmies tyylinen, hän on itse asiassa hyvin ujo naisten suhteen, kuten myös miesten, varsinkin miesten. Omalla tavallaan hyvin tunteellinen ja loukkaantuu hyvin helposti, vaikka ei pitkävihainen olekkaan. Jos hänet suututtaa, hän kyllä kaipaa anteeksipyyntöä ja mököttää kunnes saa sen, ja heti tämän jälkeen on taas iloinen oma itsensä. Milo oli ennen todella innokas koulun suhteen, nykyään ei ole niin pahasti, vaikka hoitaa aina koulutehtävät ja kokeisiin lukemiset ajoissa, ei tuo aina kiitettäviä saa enää nykypäivänä. Hyvin sarkastinen tapaus. Tai ainakin yrittää olla.
Hän ei ole ilkeä ihminen ollenkaan. Hän tietää että saisi esimerkiksi serkkunsa yllytettyä mihin tahansa, mutta ei koskaan tee sitä, sillä pelkää mitä siitä seuraa. Jos Elliotin kaverit koittaa yllyttää tuota johonkin, yleensä Milo ainoana koittaa estää, siinä kovin usein onnistumatta. Ei ole vahingoniloinen, ainakaan kovin usein. Ehkä hän saattaa vähän naurahtaa jos kaveri kompuroi omiin jalkoihinsa, nopeasti se kuitenkin loppuu jos Millian huomaa että kaveri ei ole ihan kunnossa. Hän on hyvin huolehtivainen persoona ja olisi soittamassa 911:seen jokaisesta pienestä asiasta. Periytynyt varmasti hänen äidiltään. Ei yleensä ihastu helpolla, eikä sen enempää rakastukkaan. Hän ei ole koskaan voinut sanoa olevansa ihastunut kehenkään, tai no, kaikillahan meillä on ollut niitä ala-asteen ihastuksia, niin on Millianillakin, mutta ei sen suurempia, ei ole edes ensisuudelmaansa raukka saanut. Ennen pystyi myöntämään olevansa homofoobikko, mutta Elliotin jälkeen, on huomannut että tavallisia tallaajiahan nekin ovat eikä niissä mitään vikaa, ei häntä enää edes haittaisi jos joku hyvännäköinen miespuolinen koittaisi häntä vähän iskeä, taas kiittäminen Elliottia. Seurassa on loppujen lopuksi enemmän se hiljainen ja kuuntelija. Poika onkin todella hyvä kuuntelija ja tuolle on helppo avautua jos tarve vaatii, Milo kyllä kuuntelee ja auttaa sitten parhaansa mukaan.
Vanhemmille tuo avautui aina, kertoi aivan kaiken, nykyään nuo eivät saa tietää pojan elämästä niin paljoa, vaikka äiti kuinka välillä niskaan hengittääkin, koittaen saada jotan selkoa pikku enkelistään. Siitä, kuinka hän on muuttunut Elliotin seurassa, vanhemmat ovat nähneet ja kuulleet vain sen puolen, kuinka Milo nykyään kapinoi aavistuksen enemmän ja pitää päänsä ja mielipiteensä rajummin. Ei hän kuitenkaan koskaa huutamaan ja tahallaan riitelemään ala, on vain osoittanut olevansa itse se, joka päättää hänen elämästään, ei hän enää tarvitse äitiä tai isää niin paljon kuin ennen, ei äidin tarvitse koko ajan paapoa ja pistää vaatteita aamuksi valmiiks ja huolehtia kaikesta, Millian mielellään itsenäistyisi ja muuttaisi vaikka omaan kämppäänkin. Rahaa hänellä toki olisi siihen, mutta hän kuitenkin sisimmässään tietää ettei olisi täysin valmis elämään omillaan, joten punkkaa edelleen vanhempien katon alla, tullen noiden kanssa hyvin toimeen, toisinaan vähän huonommin, silti rakastaa porukoitaan, vaikka nuo osaavatkin joskus ärsyttää, äiti varsinkin. Elliotista on tullut hänelle tärkeä, melkein enemmänkin veli kuin serkku, vaikka serkuksi hän tuota kutsuukin, on niin tottunut olemaan ainoa ipana. Elliotin kautta hän on saanut lisää ystäviä ja tuleekin hyvin toimeen tuon ystävien kanssa. Ei kuitenkaan halua omia noita itselleen, joten harvemmin hengaa noiden seurassa ellei Elliot ole mukana.
Millian syntyi kauniina elokuun päivänä, 17.8, perheen ensimmäisenä ja ainoana lapsena. Ainoaksi muksuksi hän sitten jäikin, perheen tahtoessa vain yhden täydellisen lapsen ja sellainenhan Millian oli, sieväsuinen, hiljainen ja hyväkäytöksinen, toisin kuin kummiensa lapset, hänen serkkunsa, jotka tuntuivat kaikki olevan astetta villimpää sorttia, varsinkin vain pari kuukautta häntä ennen syntynyt serkku Elliot. Millian ei usein serkkujaan nähnytkään, serkut kun asuivat San Diegossa, välillä Floridassa, siinä missä Millian vanhempineen asui Miamissa. Isä omisti suuren autoyrityksen, joten perhe oli rikas, äitikin oli varsin kuuluisa kosmetologi/parturi-kampaaja, joka oli monen julkisuuden henkilönkin naamaa ja tukkaa laitellut. Kuten sanottu, Millian oli todella siisti ja kunnollinen nuorukainen, ei paljon koskaan vaatinut mitään, ei laittanut vastaan vanhemmilleen, syö vihanneksensa, meni kiltisti nukkumaan kun käskettiin. Päiväkotiin tuota ei koskaan laitettu vaan poika sai oman hoitajan päiviksi kun vanhemmat olivat töissä, ei hänestä todellakaan mitään vaivaa koskaan ollut, ei todellakaan. Koulun hän aloitti hienossa ja kalliissa yksityiskoulussa, sillä pojan vanhemmat, lähinnä äiti, ei halunnut että hänen täydellinen pikkuisensa saisi huonoja vaikutteita julkisten koulujen lapsista. Ystäviä Milo sai, yhtä rauhallisia kuin hänkin, jos hän koulun jälkeen näki kavereitaan, lähinnä he lukivat, saattoivat pelata lautapeliä, eivät sen kummempaa. Läksyt tuli aina tehtyä ja kokeista vain kiitettäviä, Millianin vanhemmat olivat onneissaan. Ne harvat kerrat kun poika serkkujaan näki, hän lähinnä katsoi sivusta kun Elliot juoksi milloin uuden vesipyssyn, milloin leikkijousen kanssa, joutuen toisinaan itsekkin leikkeihin mukaan, kun Elliot tarvitsi länkkärileikkiin jonkun kenet sitoa puuhun tai poliisileikeissä joko uhrin tai rikollisen, aina Milo kiltisti meni mukaan, tullen usein sottaisena ja verisenä sisälle, ei hänelle koskaan mitään vakavaa käynyt, joskus saattoi kaatua ja saada haavat polviinsa, joskus nokka vähän vuosi, ei sen kamalampaa, Elliot kun leikki astetta rajummin. Miloa meno ei niin haitannut, toisinaan tuo saattoi itkeä vähän kun sattui, äiti taas oli aivan hermoromahduksen partaalla kun Elliot repi hänen pikku kultaansa sinne tänne ja tuonne.
No, aika kului, Milo ei koskaan oikein ollut yhteyksissä serkkuihinsa, hyvä jos kerran vuodessa näki. Asiat muuttuivat Millianin ollessa 14, kun hänen isänsä sai tilaisuuden laajentaa yritystään - minneppä muualle, kuin San Diegoon. Äiti oli kauheasti tätä vastaan, hän ei mielellään muuttanut samaan kaupunkiin siskonsa ja tuon perheen kanssa, pelkäsi että Milosta tulisi samanlainen villi ipana kuin Elliotista. Asiasta ei kauaa ehditty keskustella kun kamat oli kasassa ja perhe menossa kohti San Diegoa. Äiti yritti kovasti, muttei löytänyt pikku murulleen sopivaa yksityiskoulua, joten Milo päätyi julkiseen kouluun, sattumalta samaan serkkunsa Elliotin kanssa. Pojat olivat samalla luokalla, mutta Milo ei koskaan oikein puhunut serkulleen eikä liikkunut samoissa piireissä, lähinnä tuo istui välitunnit lukemassa itsekseen ja tunnit nenä kiinni kirjassa ja käsi kramppiin asti ylhäällä viitaten. Usein hän toi opettajille omenoita ja läksyt oli aina tehty ja kokeet edelleen menivät kiitettävästi. Elliotille homma ei oikein passannut, hän ei voinut olla sukua tuolle herra täydelliselle, asiat piti muuttaa ja äkkiä. Seuraavan talven aikana, Elliot alkoi puhumaan serkulleen useammin ja enemmän, veti tuon välitunnilla hänen ja ystäviensä peleihin ja leikkeihin mukaan, koulun jälkeen raahasi serkun kylään tai kaupungille, eikä Milolla mennyt kauaa ottaa vaikutteita Elliotista. Parissa kuukaudessa numerot vähän laskivat, eivät radikaalisti tietenkään, kaikki eivät vain olleet enää kiitettäviä ja se jos mikä huolestutti Milon äitiä. Milo ei saisi viettää aikaa enään serkkunsa kanssa, mutta eihän Elizabeth voinut tulla kouluun vahtimaan missä seurassa poika oli ja toisinaan hän oli illat töissä, joten ei tuo tiennyt pienokaisensa menemisistä sen paremmin kuin kiireinen isäkään.
Niimpä Milo meni ja oppi tapoja serkultaan, koitti Elliot saada Milon skeittaamaankin, mutta siinä ei hyvin käynyt, ei ollenkaan. Milo tuli tosi usein polvet ja kyynerpäät avonaisina kotiin kun oli koittanut skeitata, hänen tasapainonsa ei vain soveltunut semmoiseen. Nopeasti vuodet vierivät ja peruskoulu oli käyty läpi. Nyt äiti tietysti keksi että hänen Milonsa menisi johonkin sisäoppilaitokseen tai muuhun vastaavaan, julkiseen kouluun poikaa ei enää pistetä, mutta Milo olikin toista mieltä, ensimmäistä kertaa elämässään tuo sanoi vanhemmilleen, tai no äidilleen vastaan, ja lopulta saikin tahtonsa läpi ja kesän jälkeen aloitti Astonissa, missä Elliotkin aloitti samaan aikaan.
